kun makeisia teki oikein kunnolla mieli. Kenties keho on viimein alkanut toipua valtavasta hiilaripöhnästään. Viikossa varmaan jo jonkinlaista tasaantumista tapahtuu aivoissa.

Mieliteot liittyivät toki myös tilanteisiin. Olin matkalla ja juna nyt on aina ollut hyvä tekosyy suklaalevyn ostamiseen. Samoin verensokerin alhaisuus, joka tulee siitä että ei ehdi syödä ajallaan. Oli kirjoituskurssipäivä ja se tarkoittaa sitä että päivä oli pitkä ja hermoja olisi ollut mukava hoitaa makealla. Olinkin ihan hilkulla perustella itelleni, että teekupin kanssa saa ottaa yhden keksin ja olin sen myös ostamaisillani, mutta siinä jonossa oli jotain häikkää ja se unohtui tehdä oikeaan aikaan ja siten asia siirtyi sopivasti, etten viitsinyt lähteä enää hakemaan keksiä erikseen, mutta lähellä oli.

Olisin ihan varmasti jo retkahtanut ellen olisi parin alkoholista luopujan kanssa kimpassa tän vuoden kanssa. Hei eivät juo ja mä en syö makeisia. Hyvä diili. Pelkkä tieto siitä, että mukana on myös muita riittää pitämään mua irti makeisista.

Kotiin palasin viimeisellä yöjunalla yhdessä työkaverini kanssa, joka oli omassa koulutuksessaan. Työkaveri oli käynyt katsomassa Itsettömät kun sitä hänelle suosittelin. Ei ollut aivan yhtä haltioissaan kuin minä, mutta piti kuitenkin ja erityisesti Irina Pulkan näyttelemisestä.

Paluumatkalla puhe lipesi ihastumisiin ja työkaverini sanoi, että hän on ihan onneton tässä ihastumisasiassa. Naimisissa oleva nainen hänkin, eikä puoliso tiedä asiasta mitään. Kun keskustelimme ja teimme erinäisiä tunnustuksia selvisi, että hänellä on ihan samanlainen addiktio kuin itselläni. Koko ajan on oltava joku ihastus ja rakastumisen tunnetta kehossa, muuten ei tunnu miltään. Eikä se tunne ole mikään pikkutunne vaan hirveästi voimaa antava ja samalla halvaannuttavan lamauttava. Oli kuin olisi istuttu vertaisryhmässä. Ensimmäistä kertaa kuulin jonkun puhuvan ääneen samasta ongelmasta.

Mullahan näitä ihastumisia voi olla kerralla useitakin, yksi iso ja muutama pieni siinä rinnalla joita voi sitten tilanteen mukaan ottaa käyttöön omiin mielikuvituksellisiin tarpeisiinsa. Mulla on jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa sellanen tutka päällä jolla kartotan, että voisiko joku tykätä musta ja voisiko joku olla sellanen johon voisin ihastua. Aina niitä on löytynyt. Ihastun myös naisiin, mutta naiset kyllä vastaihastuvat vielä harvemmin kuin miehet ja sen ymmärrän mainiosti. :)

Työkaverilla nyt just muutama viikko sitten alkanut ihastus naimisissa olevaan työkaveriin ja tässä tapauksessa mies tietää ja jossain määrin myös ylläpitää kaverin ihastusta. Sikäli erikoista, kun on mies leimautunut sellaseksi korkeasti moraaliseksi ihmiseksi jolla on uskonnollinen vakaumus ja seksikokemuksia vain omasta vaimostaan. Tai ehkä juuri siksi se ei olekaan erikoista.

Oma yksipuolinen ihastumiseni, on kai samassa tilassa kuin ennenkin. Kundi kävi viimeviikolla avautumassa mulle omista asioistaan, kun oli elämässä vähän rankempaa ja juteltiin tunti työhuoneessa siitä jutusta. Illalla laitoin tekstarin, että "oli hyvä keskustelu että se oli terapeuttista myös mulle" ja kundi vastasi, että "se oli päivän paras hetki" Pienellä saa vanhan rouvan jalat veteläksi.

Kundi luultavasti epäilee jotain, koska mä sanoin erään meilin päätteeksi hänelle, että "Tykkään sinusta :)", Hymyili sen meilin saamisen jälkeen siihen malliin, että vissiin juuri tohon sanapariin viittasi hymyllään, mutta hänellä on järkeä päässä sen verran enemmän, että ei vie asiaa aktiivisesti eteenpäin ja miksi veisikään,kun ei ole ihastunut takaisin päin. Ei 26 vuotiaiden poikien kuulu rakastua 43 vuotiaisiin vaikka henkisesti synkkaisikin. Niin kuin meillä tekee.

Näen kundin töissä lauantaina. Siinä tuskin tapahtuu mitään mihinkään suuntaan.