kävin puolison kanssa Takomo -teatterissa katsomassa näytelmän Itsettömät.  Koska alkoholi ja alkoholismi nyt sattuvat olemaan merkittävä osa elämääni olin ajatellut jo viime keväänä että siinä on juttu jonka ehdottomasti haluan nähdä. Tiesin että siinä käsitellään suomalaisten alkoholisuhdetta ja olin myös itse osallistunut nettihaastatteluun jonka materiaalia käytettiin esityksen valmistamiseen.

Olin lukenut hesarista hyvän arvostelun, joten arvelin, että mitään ihan kamalaa pettymystä ei ole odotettavissa. Välillä teatterissa ostaa sian säkissä eikä pääse ihan niihin fiiliksiin joihin on kuvitellut etukäteen pääsevänsä, mutta nyt sellaista vaaraa ei ollut.

Itsettömät sattui hyvin tähän syksyyn jolloin on ollut henkisesti rankkaa. Mielialat ovat vaihdelleet aivan hirvittävällä volyymilla ja ajatus alkoholista on käynyt mielessä (vaikka herran tähden todellakin ymmärrän, ettei alkoholi mihinkään auta) helpottavana pakoreittinä henkisestä yksinäisyydestä ja erilaisuuden tunteesta.

Olisi pitänyt kirjata ajatukset esityksestä heti lämpimiltään koska olisi voinut tuoreesta muistista vedellä niitä kohtia jotka erityisesti koskettivat. Nyt niitä ei enää samalla tavalla muista. Toki Arttu Kurttilan loistava näytteleminen jäi ihan ensimmäisenä mieleen ja Irina Pulkan ihana tyyppi, joka lateli totuuksia alkoholismista. Mutta eipä esitys heikko ollut muidenkaan näyttelijöiden osalta. Juttu toimi kuin juna. (pendolinoja ei lasketa juniksi)

Esitys oli ohjattu ihan älyttämän vahvasti ja tyylikkäästi. Juu ja se oli musta erityisen hienoa että kirjoittajat olivat laittaneet AA:laisen Tomin tippumaan takaisin juomaan yli kymmenen vuoden raittiudesta. Dramaturgisesti loisto veto, joka teki hahmosta äärimmäisen koskettavan, elementti joka ilman tätä retkahdusta olisi jäänyt tapahtumatta.

Ja koskettava se oli just siksi mulle itelleni, että vaikka olen ollut 17v raittiina, niin alkoholismilta en ole turvassa. Väärien itselleni vahingollisten ajatusten ja toimintamallien päästäminen elämääni voi taluttaa minut takaisin alkoholin käyttäjäksi vaikka kuinka hyvin järjellä ymmärrän että sitä minun ei pitäisi tehdä. Tätähän tapahtuu AA:ssa aina toisinaan, että henkilö, jonka olet luullut olevan elämässään vahvoilla ja lopullisesti erossa alkoholista, tipahtaa vuosien tai jopa vuosikymmenien raittiudesta juomaan. Osa palaa raittiuteen takaisin, osa yrittää palata, muttei saa siitä enää kiinni ja osa ei edes yritä, tai kuolee nopeasti retkahduksen jälkeen.

Esityksen lopun vaunuajelu oli muuten ihan sairaan hieno, monitulkintainen ja syvällinen ratkaisu, joka kolahti mun sieluuni täysillä.