tulisi vähän haastetta ja ja vaikeuskerrointa on aika tehdä uusi elämäntapamuutos. En yleensä tee mitään lupauksia tyyliin olen vuoden juomatta tai syömättä tai pelaamatta tai rakastumatta, koska tämän tyyliset lupaukset ovat tuomittuja epäonnistumaan. Nyt teen poikkeuksen.

1.12 alkaen olen vuoden syömättä karkkia, jäätelöä ja keksejä. Tämä siksi että voisin konkreettisesti tutkia pitkästä aikaa sitä miltä luopuminen tuntuu. Olen aika pahassa sokerikoukussa ja syön nykyään päivittäin suklaata ja jäätelöä. Sille on aika tulla loppu, kuten aikoinaan alkoholille.

Tiedän jo ennalta, että tästä tulee paha nakki.

Illan palaveri oli hyvä, eilinen ehkä vielä parempi. Ajatuksissani kiertelee asia josta on vaikea päästä irti. Se tekee olemisen hankalaksi, noloksi, häpeälliseksi. AA:n kymmenenen askeleen mukaisesti minulla ei ole varaa tunteisiin jotka aiheuttavat katumusta tai muuta epätasapainoa. Mulla ei ole varaa, vihaan, pelkoon, kateuteen yms kielteiseen. Jos annan vallan kielteisille tunteille raittiuteni on vaarassa.

Tänä syksynä olen ajatellut poikkeuksellisen paljon alkoholia. Siihen on kaksi suurta syytä. En ole pystynyt luopumaan kuudennen askelen ehdottamista muista riippuvuuksistani, enkä ole pystynyt katkaisemaan mielenrauhaani häiritseviä ajatuksiani kuten kymppi askel kehoittaa. Minun kannattaisi myös rukoilla enemmän, jotta voisin luopua helpommin vääränlaista mielihyvää tuottavista addiktioistani, mutta siinä olen ollut erityisen huono. Alkoholia ajattelen siksi että se symboloi minulle kuolemaa. Kuvittelen että alkoholin avulla pääsen eroon todellisuudesta, kivusta ja kärsimyksestä. Eipä silti olen ajatellut myös kuolemaa ja itsetuhoa enemmän kuin vuosiin.

Alkoholista luopumisen jälkeen on tullut muita riippuvuuksia. Joistakin olen päässyt eroon, toisista en. Tällä hetkellä riehuu akuuttina yksi vaikeimmin eroon päästävistä. Rakastumisriippuvuus.

Tilanne on nyt se, että olen ihastunut työkaveriini. (Tämä ei ole eka kerta, vastaavia tapauksia on vaikka kuinka paljon.)Hän on minua 16v nuorempi. Tilanne on ihan kamala, niin hänen kuin minunkin kannalta. Emme ole puhuneet asiasta, mutta uskon että hän tietää siitä. Semmosta on vaikea olla huomaamatta.

Olen yrittänyt syöttää järkeä päähän, mutta järki pakenee. Käyttäydyn kuin pahainen teini, nolostelen ja punastelen. Viime viikolla kirjoitin hänelle laulun.  Minulla ei hitto vieköön ole varaa sellaisiin tunteisiin, mikäli haluan säilyttää järkeni, mielenterveyteni ja raittiuteni. Ja sitä vielä toistaiseksi yritän haluta.